Olen tässä viime aikoina pakoillut koulutehtäviä lukemalla. Olen lukenut niin fanfictionia kuin kunnon kirjojakin. Fanfiction kulkee kätevästi mukana joka paikkaan puhelimessa, ja muutamaan hyvään ficciin törmättyäni olen saattanut tuijottaa puhelimen ruutua useamman tunnin ajan. Ilman Archive of Our Ownia tai suomalaista Finfanfunia elämäni olisi paljon tylsempää. Parhaimmillaan 40 minuutin pituiset koulumatkat tai turhan pitkät ruokatunnit kuluisivat elämää märehtiessä, koska en ole niin koulusta innostunut ihminen, että minut saisi tekemään koulutehtäviä näinä tyhjinä hetkinä. Nytkin tekemistä odottaa iso maantiedon projekti, jonka tulen luultavasti tekemään kamalassa kiireessä palautuspäivänä, ehtien juuri ja juuri palauttaa sen ennen palautuskansion sulkeutumista.
Fanfiction tuo suuren lisän luettavaan aineistoon. Olen koko ikäni kehitellyt päässäni ideoita siitä, mitä jos tuossa kirjassa olisi käynytkin noin, tuo olisi loppunut tuolla tavalla ja tuon kirjasarjan viimeisen osan jälkeen olisi tapahtunut sitä ja tätä. Olen tehnyt tätä siitä asti, kun luin ensimmäiset Nummelan Ponitalli -kirjat. Tämä Merja Jalon jättipitkäksi paisunut, kirjalliselta laadultaan korkeintaan keskinkertainen, ehkä kymmenenvuotiasta nuoremmille suunnattu sarja oli pienen Kaaos-heppatytön suurin ihailun aihe. Tästä innostuneena rupesin kehittelemään päässäni huikeita seikkailuita Kikalle ja tämän Husaari-orilleen, sekä upeita rakkaustarinoita niin ikään Kikan pään menoksi, milloin kikan tuleva puoliso oli puoli-italiaano Repe Jussila ja milloin Briteissäkin asunut (oliko mies peräti puoliksi britti?) Kristian. Tämä vaihe kesti useamman vuoden.
Vähitellen mukaan tulivat myös muut fandomit, kirjojen lisäksi elokuvat ja TV-sarjat. Vieläkään en tiennyt hölkäsen pöläystä käsitteestä fanfiction, tai ollut kuullut sanoja fandom tai ficci. Vasta alkuvuodesta 2015 / loppuvuodesta 2014 löysin tieni todelliseen fanfictionin maailmaan. Tätä tarkoitti fanfiction.netin löytäminen, sekä ylipäätään käsitteen fanifiktio ymmärtäminen. Käsitteenä fanifiktio kuulosti kuitenkin niin ääliöltä, että alusta asti olen käyttänyt englanninkielistä termiä suomennetun sijaan.
Jossain vaiheessa mukaan tulivat myös Fini eli finfanfun.net sekä Archive of Our Own, lyhyesti AO3. 2015-2016 oli myös kirjoittamisen aikaa, noin puolentoista vuoden ajan julkaisin aktiivisesti sisältöä. Raapaleista muodostui henkireikä, jota rakastan yhä. Ei mitään tuplaraapaleita, vaan aitoja, satasanaisia pätkiä. Niitä tuli kirjoitettua pääasiassa Potter-fadomista, mutta myös originaaleja ja muiden fandomien edustajia löytyy, kun selaan viimeksi vuonna 2016 päivitettyä fikkilistaustani.
Kirjoittaminen on nykyisin jäänyt suureksi osaksi unholaan. Ikuisena hevostyttönä viihdyn turhan hyvin virtuaalihevosten parissa, ja kirjoitankin lähinnä niitä tai koulutehtäviä varten. Fanfictionin lukeminen näyttelee kuitenkin päivä päivältä suurempaa roolia elämässäni, ja on jopa syrjäyttänyt perinteisten kirjojen lukemisen. Kirjoja lukeakseen tulee kantaa mukanaan fyysistä kirjaa, tämän seudun kirjastojen e-kirjavalikoima on suorastaan säälittävä.
Fandom-mieltymykseni ovat muuttuneet vuosien aikana, nykyisin luen kieli pitkällään White Collar -, Criminal Minds -, sekä Sherlock Holmes-ficcejä, kun vielä jokin aika sitten Harry Potter sekä MCU olivat ne ainoat oikeat. Nykyisin nämä viisi komeilevat AO3:ssa etusivun favourite tag -listallani, ja muita fandomeja tulee luettua lähinnä satunnaisesti.
Kiittäkäämme siis fandom-jumalia tästä taivaallisesta keksinnöstä, jota me maanpäälliset kutsumme fanfictioniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti